PEPSI "lojaali nautiskelija"
Pitkäkarvainen collie, tricolor, narttu
3.7.2004-29.7.2013
Emä: Forsooth My Exotic Cookie
Kennelnimi: Logran Kisses N'Love
Muut nimet: Pepsukka, Mamman kulta mussukka, Herneaivo
PEPSIN TARINA
Pepsi oli ensimmäinen koirani, jonka hankin muutaman vuoden pentukuumeen jälkeen. Neiti tuli minulle 3-vuotiaana sijoituskoirana marraskuussa 2007 Logran kennelistä Yli-Iistä. Alunperin olin haaveillut shetlanninlammaskoirasta, mutta silloisen avomieheni allergian takia päätin tarttua tilaisuuteen kun minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Pepsi koeajalle. Shetlanninlammaskoiran pentuja kun ei kukaan anna testattavaksi, kumma kyllä. Pepsiin ihastuivat minun lisäkseni pian myös muut perheeni jäsenet, sillä meillä oli lapsuudenkodissani collie pariinkin otteeseen. Aluksi neiti oli melko arka ja turvautui paljon minuun. Luottamus kuitenkin löytyi melko pian myös muihin perheeni jäseniin. Varautuneisuus kuitenkin näkyi uusien tilanteiden vastaan tullessa koko Pepsin elämänajan. Toki luonnettakin neidistä pikkuhiljaa löytyi.
Koska Pepsi tuli minulle sijoituskoirana, astutusta ruvettiin välittömästi suunnittelemaan. Tarkoituksena oli astuttaa Pepsi heti ensimmäiseen juoksuun. Juoksu alkoikin jo kuukausi sen jälkeen kun neiti oli minulle tullut. Astutus ei kuitenkaan onnistunut, vaikka komea sulhanen, Milton (Collections Yum Yum) matkasi Etelä-Ruotsista saakka. Uusi yritys kesällä 2008 tuotti tulosta ja Pepsi synnytti kolme suloista palleroa suureen maailmaan. Sain onnekseni olla todistamassa tätä ihmettä. Haettuani Pepsin kotiin, Mirja Logran kennelistä kyseli mahdollisuudesta yhdistelmän uusimiseen Miltonin omistajien pyynnöstä. Pääsimme sopimukseen ja Pepsi astutettiin syksyllä 2009 vuosi edellisten pentujen jälkeen. Pennut syntyivät joulukuun alussa.
Pepsi oli rauhallinen ja suvaitsevainen koira, joka nautti läheisyydestä, oleskelusta, rapsuttelusta, leppoisasta ulkoilusta ja herkuttelusta. Pepsi kiersi ulkona kaikki lätäköt eikä suostunut kaatosateella ulos ollenkaan. Oli siis kaikinpuolin mukavuudenhaluinen hienohelma. Pepsin kanssa leikimme vetoleikkejä hihnaa kiskoen lenkkien lomassa. Lunan kanssa Pepsi myös leikki ihan omalla tyylillään. Lunan tulo saikin Pepsukkaan hieman energiaa. Pepsin kouluttaminen oli oma lukunsa, sillä neidin mielessä ei ollut muuta kuin koulutusherkut jolloin pääasia unohtui täysin. Ilman herkkuja taas kouluttaminen ei onnistunut, sillä eihän silloin neidin tietenkään kannattanut edes yrittää.
Keväällä 2013 Pepsin vointi heikkeni useiden virtsatulehdusten seurauksena. Pepsillä epäiltiin kohtutulehdusta, joten kohtu poistettiin. Oireilu ei kuitenkaan kokonaan loppunut. Heinäkuussa 2013 Pepsillä oli taas selkeät virtsatulehduksen oireet. Ne eivät kuitenkaan menneet antibiooteilla ohi ja vointi lopulta romahti viikonloppuna. Käytin Pepsin eläinlääkäripäivysyksessä ja lääkärin ilmeestä pystyi lukemaan ettei kaikki ole hyvin. Sain ohjeet mennä maanantaina uudelleen kun paremmat laitteet olisivat käytettävissä. Pepsiltä löytyi virtsarakon kasvain. Siitä päivästä tuli minulle todella raskas, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut kuin päästää Pepsi juoksentelemaan taivaan niityille. Nyt on Pepsin parempi olla. Ikävä on ikuinen <3
