Kaksi viikkoa... vielä kaksi viikkoa pitäs jaksaa odottaa. Käytiin eilen kattomassa Lunaa Tuuloksessa Sarin, Tonin, Jannen ja Even kanssa viimestä kertaa ennen neidin kotiin hakua. Pikkuinen oli kovasti jo kasvanut ja tällä kertaa tultiin sopivaan aikaan pentuja katsomaan kun jaksoivat olla hereillä vähän pidemmän aikaa kuin viimeksi. Luna tuntui olevan koko pentulaatikon reippain pentu, hyvä niin . Luonteeltaan reippaan pennun haluankin. Kuvia otettiin paljon, mutta tuntuu että kaikissa oli ainakin yksi käsi mukana, rapsuttajia kun oli niin monta.

Lauantaina käytiin Sarin kanssa Espoossa Eläinkoulutuskeskuksen luennolla "Koiran elekieli ja signaalit". Ihan mielenkiintoinen oli ja varmasti tärkeä sitten pennun tullessa. Tällainen keltanokka kun ei osaa lukea noiden karvakorvien kieltä tarpeeksi hyvin. Uutena minulle tuli, että koiran viiksienkin asennosta voi päätellä koiran sanomaa. Liekkö sitten koirat toisensa viiksiä katselevat vai liikkuvatko ne vain suun liikkeiden mukana . Tuota Pepsiä olen nyt sitten yrittänyt lukea mm. kun tulee toinen koira vastaan. Siinä samalla on lähes unohtunut seurata, että meneekö ohitus hyvin kun olen vaan tuijottanut Pepsukan korvia ja kropan asentoa . Noh, harvemmin kohtaamisessa on suurempia ongelmia. Mutta vuoden ajan, viime syksyn synnytyksen jälkeen, neiti on vinkunut toisen koiran ohittaessaan. En kyllä vielä osaa päättää yrittääkö Pepsi rauhoittaa tilannetta vai saada toisen koiran huomion vinkumisellaan. Tätä vinkumista en kuitenkaan halua opettaa Lunalle, ihan jo siitä syystä, etten tiedä vinkumisen syytä. Täytynee käyttää molempia neitejä erikseen ulkona mahdollisimman paljon, ettei tartu Pepsin "huonot" tavat (esim. pelko portaikossa) pikkuiselle.