Ja kamalan paljon on ehtinyt tapahtumaan.

Vuosi sitten ostin/ostettiin Ernon kanssa omistusasunto Kajaanista, 65 neliöinen pienkerrostalokaksio saunalla ja pienellä omalla pihalla. Juuh, aika nopeaa toimintaa kun kuitenkin tavattiin vasta tammikuun 2010 alussa . Mutta mutta, olin hommaamassa asuntoa itelleni joka tapauksessa Kajaaniin muuttaessani kesäkuun alussa (kun ei Kajaanin Pietarilta vuokra-asuntoja minulle saakka riittänyt) ja jostain kumman syystä Erno sitten ehotti, että jos hän muuttaisi asuntoon myös ja laitettaisiin menot puoliksi. Vuosi on nyt sitten kulunut saman katon alla yhteistä kotia rempatessa. Lähes kaikki laitettiin uusiksi. Rakennettiin vaatehuone makuuhuoneen ja suuren eteisen rajalle, rempattiin keittiö, suurennettiin oviaukkoja ja tehtiin pientä pintaremonttia muissakin huoneissa. Ainoastaan kylppäri/saunaosasto on jäänyt koskemattomaksi. Sielläkin pitäis tehdä vielä jotain kunhan saataisiin muu remontti vihdoin päätökseen. Ainiin, rakennettiinhan me tuohon pihapläntille terassikin, mutta nurmikko taitaa jäädä laittamatta tämän vuoden puolella . Nyt olis tekemättä vielä hienosäätöä, eli jonkin verran maalaamista ym.

Vähän kiire meinaa tulla tuon remontin kanssa... nimittäin kun me ollaan oltu Ernon kanssa toosi nopeita, vauva on tulossa lokakuun alussa . Ja ihan suunniteltu raskaus vielä on vaikkei kauaa tarvinnut yrittääkään. Mutta mikäs siinä, kun kolahtaa niin kolahtaa <3. Vauvaa varten alkaa olla kaikki koottuna. Ainoastaan pinnasänky on hiomatta loppuun ja maalaamatta/lakkaamatta. Mutta ei sillä niin kiire kun pieni menee äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset kuukaudet. Meinattiin koitella kestovaippoja tän pikkusen kanssa. Tai no, mun ideahan se oli, mutta ei Ernolla ollu mitään sitä vastaan kun selitin että niin voidaan säästää mahdollisesti hieman rahnaa . Sitä kun on viimeaikoina vain kulunut. Ja saimpa siitä sitten uuden harrastuksenkin samalla kun ajattelin ite niitä vaippoja ommella . Katotaan nyt miten meidän kestoilun käy. Meinasin muuten koitella myös kantoliinailua ja hommasinkin jo ekan trikooliinan tuttavalta että pääsen harjottelemaan. Jotenkin tuntuu, että nää jutut ois helpompia jos ois joku tuttu joka ois kestovaippaillu ja kantoliinaillu ja vois antaa neuvoja. Tähän saakka oon saanu lähinnä outoja katseita ja naurun hörähdyksiä aikaan kun oon puhunu että jos niitä kestovaippoja kokeilisin. Empä taida olla kovin vakuuttava kestoilija .

Lunan kanssa ollaan jatkettu agilityharrastusta Kajaanissa RumaRakin kursseilla. Keväällä oltiin jo niin ahneita että käytiin treeneissä pari kertaa viikossa. Noh, siitä sen harrastuksen alamäki sitten alkoikin . Luna rupesi oireilemaan niin että jätti hyppäämättä esteen yli, saattoi mennä jopa riman ali. Ajattelin että nyt se on vaan keksiny jostain tuollasen idean, että helpommalla pääsee kun ei hyppää. Lunan lonkat kuvattiin (eläinlääkärin arvio A/A) ja polvet (0/0) tutkittiin varuiksi, mutta niissä ei näkynyt mitään selkeää oireita selittävää. No siinä vaiheessa sitten kun Luna eräiden harkkojen aluksi lähti, niinkuin normaalistikin, hyppäämään innoissaan estesarjan ja kolmannen hypyn jälkeen teki totaalikieltäytymisen tajusin että nyt ei ihan oikeasti ole kaikki ok. Ei muu auttanut kuin soittaa eläinfysioterapeutille ja pyytää käymään. Lunalta löytyi lihasjumeja selästä ja takaa. Ja pian saatiin lonkkatuloksetkin kennelliitosta, tulos oli B/C, mutta epäillään nyt ettei noin nuorella, pienellä ja kevytrakenteisella koiralla nuo lonkat voi aiheuttaa näitä oireita ainakaan yksinään. Muutamaan kertaan käytiin fysioterapeutilla treenaamassa ja hieronnassa. Sitten tuli heinäkuun lopulla agilityn möllikisat vastaan, jotka muuten meni tosi hienosti . Komannen ja viimeisen kerran kun radalle mentiin Lunan hypyissä huomasi jo himmailemista (vaikka oma sarja voitettiinkin). Ja niin siinä kävikin, että kun käytiin parin päivän päästä fysioterapeutilla niin Luna oli taas ihan jumissa. Ollaan nyt sitten harjoiteltu kotona takajalkojen lihas ja tasapainotreeniä kuukauden päivät ja käydään fysioterapeutilla viikon tai kahden päästä tarkistamassa tilanne. Jos jumit ei oo kadonnu tai ainakaan helpottanu, neidille täytyy varata aika ortopedille . Katotaan nyt mitä fysioterapeutti sanoo tuomioksi.

Pepsi on voinut ihan hyvin.. tai no se on se oma itsensä mikä on aina ollutkin. Nukkuu ja öllöttää, nauttii ja herkuttelee . Ei me sitten niihin näyttelyihin lähettykään Pepsin kanssa kun ei nuo sen korvat ruvennu taittumaan millään. Lunankin kanssa ne näyttelyt on jääny jotenkin ihan kokonaan kun on ollu vaan vauva mielessä ja kaikki ilmottautumiset on menny ohi. Nyt on Lunalla karvanlähtö alullaan niin jos sinne tamminäyttelyyn sitten ilmoittautus ja kattois mitä tuomarit tästä aikuisesta rinsessasta tykkää.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä on tapahtunut. Nyt vaan ollaan ja odotellaan masu ylväästi napa pitkällä .