Joku aika sitten kirjoitin siitä että olin ollut yhteyksissä erään kasvattajan kanssa. No nyt olen vieraillut Eijan luona Windydreams kennelissä (huvittaa sanoa noin kun ihan normaali kotihan se oli niinkuin suurin osa kenneleistä) ja tavannut pentueen ihanan Sabi-emän sekä Windy-mummon. Ja kyllä Wili-vanhus oli aivan ihana myös <3. Pennutkin on sen jälkeen syntyneet ja syntyihän sieltä sitten kaksi sievää narttuakin :) Kaikki kuulostaa niin hyvältä että voiko olla tottakaan. No näinhän se on että mun huono tuuri yhdistettynä hienoon mahdollisuuteen...

Toinen nartuista menee Eijan ystävälle ja toisesta hän nyt vielä miettii että jättääkö sen itselleen. Ihan kamalat viikot siis edessä kun joutuu odottelemaan, mutta en halua Eijaa hoputtaa päätöksessään. Ymmärrän toki Eijan tilanteen ja että kovin olis houkuttelevaa nyt tämä narttu pitää itsellä. Ja muutenkin todennäköisempäähän lienee että pentu jää Eijalle sillä pianhan sellainen pieni suloinen pentu tekee itselleen tilaa vaikkei ihan varma vielä nyt oliskaan että jättääkö pennun itselleen. Ja kyllähän mua harmittaa tää tilanne ihan kamalasti vaikka onhan tässä vielä minunkin puoleltani pari pienen pientä muuttujaa. Haluan kuitenkin nähdä vielä pentueen isän ja pennut livenä nähdäkseni vähän luonnetta. Niin paljon toivoin että syntyy narttuja ja sitten että olis lupaavia väritykseltään. Ja niin tapahtui. Nimenomaan se narttu jonka olisinkin valinnut kuvien perusteella on nyt kyseessä. Mutta ei se auta kuin odottaa, muuttua viilipytyksi. Ei tämä odottelu ainakaan yli joulun mene kun sittenhän pennut on jo luovutusikäisiäkin :)

Jos pitää katseensa tulevaisuudessa niin ei kirpaise niin paljon, eiks niin?! Huomasin muuten tässä että tämä mun pennun etsintä saattaa venyä odotettua pidemmäksi. Tavoitteenahan oli että vuoden päästä mulla ois se pallero kainalossa. Oon katellut toki muitakin narttuja tuolla netissä, mutta osa mua mielyttävistä on juuri (vuonna 2014) tehnyt pennut niin ei varmaan heti ole uusia tulossa tai sitten suunnitelmat on muutenkin vasta vuoden päähän. Eräs kasvattaja suunnittelee narttunsa astutusta kesälle, mutta siitä sitten lisää lähempänä jos tässä käy mulle köpelösti :D Ei ole vielä urosvalinnastakaan tietoa niin hieman hankala sukutauluakaan kovin tarkkaan syynätä. Hmmm. Ja onhan mahdollista että jättäisin sitten Lunalta itselle pennun - epätodennäköistä mutta mahdollista :)

Meillä on pojat olleet ihan keväästä saakka kipeenä, nytkin on joku parin kuukauden flunssa meneillään. Pari viikkoa sitten L oli taas osastolla yön hengityksensä vuoksi. Ei yhtään kivaa ei kun sitä Ventolinea menee edelleen päivittäin. Kyllä nuo päiväkodissa päivät on mutta kyllähän hengenahdistus pientä ihmistä väsyttää niin kuin isompaakin. J:llä on mennyt hieman paremmin noiden sairasteluiden suhteen, mutta aika-ajoin on henkisesti vähän vaikeampaa. On päiviä kun on äitiä, isää ja veljeä kamala ikävä - vaikka veli on samassa päiväkodissa ihan seinän takana pienempien ryhmässä :) Kaippa tämä tästä kunhan päästään kevät puolelle ja taudeille alkaa olla vastustuskykyä. Sitten päiväkoti ja kaverit siellä on jo niin tuttuja että sinne on kiva mennä vaikka ihan juosten ;) Sitä päivää odotellessa :D

Käytiin sitten siskon kanssa tänä syksynä kasvattajan jatkokurssi puoliksi kennelnimen hakuprosessia varten, puoliksi ihan vaan tiedonhakumielessä. Oli muuten ihan mainio kurssi, kun osallistujia oli noin kymmenen ja niin keskustelulle kokemuksista oli sijaa. Suosittelen! Siinä sitten muita kasvattajiksi ryhtyviä ja jo kasvatustyötä tehneitä kuunnellessamme tultiin siihen tulokseen että taidetaan kuitenkin sitä kasvattajanimeä hakea ja että kyllä Lunalla teetämme sen ensimmäisen pentueen. Nimen pitäis olla kourassa noin puolen vuoden kuluttua. Monta muuttujaa on viellä matkalla mutta ei se mitään, hiljaa hyvä tulee :) Uroksia on nyt listattuna seitsemän ja ne on ihan vaan kenneleiden sivuja läpi käyden löydetty. Tarkemmin sukutauluja en ole ehtinyt pläräämään, ainoastaan terveystulokset ja ulkonäkö on olleet valintaperusteena. Ties kuinka paljon on muualla lupaavia uroksia jotka sopisivat Lunalle, mutta en ole niistä tietoinen koska ovat yksityishenkilöiden omistuksessa. Harmi.

Tässä Luna kuukausi sitten:

 Ja tässä vertailuksi, iloksi ja naurun aiheeksi pari eilen otettua kuvaa karvattomasta Lunasta. Ihan viimeisimmät karvat on enää nyppimättä. Jospa Tamminäyttelyyn olis sitten komee turkki ;)

Tässä Lunalle urosta etsiessäni vilkuilin samalla kenneleiden narttuja sekä pentusuunnitelmia ja törmäsin minua miellyttävään yhdistelmään. No olihan se sit pakko laittaa tälle kasvattajalle viestiä vaikkei pentua nyt ihan heti välttämättä ollutkaan tarkoitus hommata. Tavoite oli että vuoden aikana kattelen eri mahdollisuuksia ja voin jonkun aikaa odottaakin jos on oikein ihana ja sopiva narttu. Vastaus tulikin kasvattajalta parin päivän kuluttua. Mielyttävän ja avoimen tuntuinen kasvattaja on. Hui kun mua jänskättää että mitä yhdistelmästä syntyy. Seuraavaksi aion sopia tapaaminen nartun näkemiseksi mieluiten ennen pentujen syntymää, haluanhan nähdä palan sitä luonnetta mitä narttu pentuihin periyttää. Niinkuin siskoni sanoi, tästä voi tulla kennelimme kantanarttu :)

Niinhän se kävi, että vaikka kaksi vuotta sitten kasvattajan peruskurssilla lähes vannoin etten koskaan ala kasvattajaksi suuren vastuun vuoksi niin jokin kipinä jäi vielä kytemään. Nyt sitten ihan tosissaan olen miettimässä kennelnimeä koska se lienee ensimmäinen asia mietittävänä jos tahdon keväällä mahdollisesti syntyvät pennut nimiini rekisteröidä.

Paljon muutakin on vielä edessä ennen kevättä. Joudun lukemaan ja tutkimaan aika laajalti shetlanninlammaskoirien historiaa, terveyttä, luonnetta, ulkonäköä jne. Suurin haaste on varmaan löytää Lunalle sopiva uros niin että yhdistelmän ominaisuudet täydentää toisiaan eikä tule ylilyöntejä. Ja se astutus... täytyis onnistua astutuksessakin. Pentujen hoitoa en niinkään pelkää kun yhden pentueen olen jo hoitanut luovutusikäiseksi. Niin, jollei jotain mene pieleen :/ Monta muuttujaa vielä on, mutta nyt lähti iso ratas käyntiin. Mitään elämäntyö kasvattajaa minusta ei tule, mutta tarkkaan harkittu pentue silloin tällöin voi olla piristävää :)

Se kennelnimi on kyllä yksi murheenkryyni. Suomea vai ei...?! Joku nokkela pitäis keksiä :)

Mut jo on Luna sievä kesähelteillä ja tukka pystyssä :D

Uijui, ihanaa. Meidän neiti astutettiin tammikuun 25. päivä eli minun laskemani LA olis 28.3. jos kaikki hyvin menee . Tänään aloin mittailemaan Lunan masun ympärystä. Vitsin kun en enää muistanukaan miten hankala on mitata kun joka kerta pitäisi mitata samalla tavalla. Vähän oli Luna ihmeissään ja laittoi hanttiin eli peppua tantereeseen vaikka seistä olis pitänyt. Luna on nyt muuten tosi hyvässä karvassa, mutta ei taida enää olla kovin hyvä ajankohta näyttelyihin ilmoittaa. Pepsi on saanu tuurata Lunaa agilitytreeneissä jo muutaman viikon, ettei Lunaa turhaan stressattaisi treeneillä. Muuten Pepsin kanssa menee hienosti (hypyt ja putket), mutta kontakteihin ei Pepsi vilkaisisikaan . Pelkää niitä ihan kamalan paljon. Myös musta putki on tosi pelottava ja sinne ei neiti meinaa mennä ainakaan vapaaehtoisesti. Toisaalta harmittaa tämä järjestely, koska vaikka Lunan kanssa radalla meillä on välillä vähän auktoriteettiongelmia niin Luna sinkoilee mielellään kontakteille. Sillon kun hyvin menee Lunan kanssa yhteen, ollaan tosi nopeita. Pepsin kanssa sama tilanne ei varmaankaan tule koskaan toteutumaan. SIltikin, vaikken minä ehkä treeneistä saakaan enää niin paljon irti, on se yhteistä aikaa Pepsin kanssa . Viimeaikoina Pepsi onkin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle kun Luna on paljon parempi vaatimaan ja kun toisessa kainalossa on kokoajan vaavi.

Ainiin, vaavi on jo saanut nimensäkin. Joonatanhan siitä sitten loppujen lopuksi tuli . Pikkuherra oli minun suvulleni tavanomaiseen tapaan myöhässä eli lasketun ajan yli meni niin että ropisi. Joonatan on nyt aika tasan neljä kuukautta vanha. Kovasti jutellaan, hymyillään ja kikatellaan, käsien kordinaatio paranee kokoajan, mutta vielä(kään) ei käännytä. Jokainen toki ajallaan. Kestovaippoja ollaan käytetty lähes täyspäiväisesti, niinkuin uhkailinkin, ehkä kuukauden verran ja sitä ennen satunnaisesti. Itse olen pari vaippaa ommellut, mutta ompeleet meinaa PUL-kuorellisesta taskuvaipasta vuotaa. Tämä ongelma ilmeni siis eilen. Ja nyt harmittaa sitten vietävästi kun en tiiä missä vika. Tuo ompelukoneen neula lienee syytä tarkistaa kun en oo kiinnittäny siihen tähän saakka mitään huomiota . Mut nyt tämän ärsytyksen vuoksi päätin että vaipat saa jäädä hetkeksi ja pyöräytän poitsulle housut vaihteeks. Saa nähä kuinka kivuttomasti ne syntyy .

Ja kamalan paljon on ehtinyt tapahtumaan.

Vuosi sitten ostin/ostettiin Ernon kanssa omistusasunto Kajaanista, 65 neliöinen pienkerrostalokaksio saunalla ja pienellä omalla pihalla. Juuh, aika nopeaa toimintaa kun kuitenkin tavattiin vasta tammikuun 2010 alussa . Mutta mutta, olin hommaamassa asuntoa itelleni joka tapauksessa Kajaaniin muuttaessani kesäkuun alussa (kun ei Kajaanin Pietarilta vuokra-asuntoja minulle saakka riittänyt) ja jostain kumman syystä Erno sitten ehotti, että jos hän muuttaisi asuntoon myös ja laitettaisiin menot puoliksi. Vuosi on nyt sitten kulunut saman katon alla yhteistä kotia rempatessa. Lähes kaikki laitettiin uusiksi. Rakennettiin vaatehuone makuuhuoneen ja suuren eteisen rajalle, rempattiin keittiö, suurennettiin oviaukkoja ja tehtiin pientä pintaremonttia muissakin huoneissa. Ainoastaan kylppäri/saunaosasto on jäänyt koskemattomaksi. Sielläkin pitäis tehdä vielä jotain kunhan saataisiin muu remontti vihdoin päätökseen. Ainiin, rakennettiinhan me tuohon pihapläntille terassikin, mutta nurmikko taitaa jäädä laittamatta tämän vuoden puolella . Nyt olis tekemättä vielä hienosäätöä, eli jonkin verran maalaamista ym.

Vähän kiire meinaa tulla tuon remontin kanssa... nimittäin kun me ollaan oltu Ernon kanssa toosi nopeita, vauva on tulossa lokakuun alussa . Ja ihan suunniteltu raskaus vielä on vaikkei kauaa tarvinnut yrittääkään. Mutta mikäs siinä, kun kolahtaa niin kolahtaa <3. Vauvaa varten alkaa olla kaikki koottuna. Ainoastaan pinnasänky on hiomatta loppuun ja maalaamatta/lakkaamatta. Mutta ei sillä niin kiire kun pieni menee äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset kuukaudet. Meinattiin koitella kestovaippoja tän pikkusen kanssa. Tai no, mun ideahan se oli, mutta ei Ernolla ollu mitään sitä vastaan kun selitin että niin voidaan säästää mahdollisesti hieman rahnaa . Sitä kun on viimeaikoina vain kulunut. Ja saimpa siitä sitten uuden harrastuksenkin samalla kun ajattelin ite niitä vaippoja ommella . Katotaan nyt miten meidän kestoilun käy. Meinasin muuten koitella myös kantoliinailua ja hommasinkin jo ekan trikooliinan tuttavalta että pääsen harjottelemaan. Jotenkin tuntuu, että nää jutut ois helpompia jos ois joku tuttu joka ois kestovaippaillu ja kantoliinaillu ja vois antaa neuvoja. Tähän saakka oon saanu lähinnä outoja katseita ja naurun hörähdyksiä aikaan kun oon puhunu että jos niitä kestovaippoja kokeilisin. Empä taida olla kovin vakuuttava kestoilija .

Lunan kanssa ollaan jatkettu agilityharrastusta Kajaanissa RumaRakin kursseilla. Keväällä oltiin jo niin ahneita että käytiin treeneissä pari kertaa viikossa. Noh, siitä sen harrastuksen alamäki sitten alkoikin . Luna rupesi oireilemaan niin että jätti hyppäämättä esteen yli, saattoi mennä jopa riman ali. Ajattelin että nyt se on vaan keksiny jostain tuollasen idean, että helpommalla pääsee kun ei hyppää. Lunan lonkat kuvattiin (eläinlääkärin arvio A/A) ja polvet (0/0) tutkittiin varuiksi, mutta niissä ei näkynyt mitään selkeää oireita selittävää. No siinä vaiheessa sitten kun Luna eräiden harkkojen aluksi lähti, niinkuin normaalistikin, hyppäämään innoissaan estesarjan ja kolmannen hypyn jälkeen teki totaalikieltäytymisen tajusin että nyt ei ihan oikeasti ole kaikki ok. Ei muu auttanut kuin soittaa eläinfysioterapeutille ja pyytää käymään. Lunalta löytyi lihasjumeja selästä ja takaa. Ja pian saatiin lonkkatuloksetkin kennelliitosta, tulos oli B/C, mutta epäillään nyt ettei noin nuorella, pienellä ja kevytrakenteisella koiralla nuo lonkat voi aiheuttaa näitä oireita ainakaan yksinään. Muutamaan kertaan käytiin fysioterapeutilla treenaamassa ja hieronnassa. Sitten tuli heinäkuun lopulla agilityn möllikisat vastaan, jotka muuten meni tosi hienosti . Komannen ja viimeisen kerran kun radalle mentiin Lunan hypyissä huomasi jo himmailemista (vaikka oma sarja voitettiinkin). Ja niin siinä kävikin, että kun käytiin parin päivän päästä fysioterapeutilla niin Luna oli taas ihan jumissa. Ollaan nyt sitten harjoiteltu kotona takajalkojen lihas ja tasapainotreeniä kuukauden päivät ja käydään fysioterapeutilla viikon tai kahden päästä tarkistamassa tilanne. Jos jumit ei oo kadonnu tai ainakaan helpottanu, neidille täytyy varata aika ortopedille . Katotaan nyt mitä fysioterapeutti sanoo tuomioksi.

Pepsi on voinut ihan hyvin.. tai no se on se oma itsensä mikä on aina ollutkin. Nukkuu ja öllöttää, nauttii ja herkuttelee . Ei me sitten niihin näyttelyihin lähettykään Pepsin kanssa kun ei nuo sen korvat ruvennu taittumaan millään. Lunankin kanssa ne näyttelyt on jääny jotenkin ihan kokonaan kun on ollu vaan vauva mielessä ja kaikki ilmottautumiset on menny ohi. Nyt on Lunalla karvanlähtö alullaan niin jos sinne tamminäyttelyyn sitten ilmoittautus ja kattois mitä tuomarit tästä aikuisesta rinsessasta tykkää.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä on tapahtunut. Nyt vaan ollaan ja odotellaan masu ylväästi napa pitkällä .