Hyvin meni Lunan ensimmäinen viikko ilman emäntää päivisin. Ainakin tietääkseni. Ei ole tullut valituksia enkä ole kuullut ulinaa tai haukkumista portaikossa ollessani kuin yhtenä aamuna kun lähdin töihin. Tuolloin Luna ulvoi ehkä puolisen minuuttia ja sitten rappukäytävä hiljeni . En tietenkään ehtinyt jäämään kauemmaksi aikaa kuuntelemaa. Toivottavasti neiti pysyy hiljaa sen aikaa kun olen poissa.

Mitään tavaroitakaan ei ollut Luna tuhonnut, vaikka eihän se vielä kovin paljon tuhoja niillä pienillä leuoillaan saakaan. Kun Luna tuosta vähän kasvaa voi puremisesta tulla melkoinen ongelma. Aluksi erotin Pepsin olohuoneeseen ja Lunan eteiseen pahvilaatikoilla, mutta loppuviikosta löysin jo Pepsin Lunan puolelta tai Lunan olohuoneesta . Olen siis siirtänyt pahvilaatikot oviaukosta pois ja luotan nyt siihen että neidit pärjää keskenään kun kerran hakeutuvat samaan tilaan. Hyvin on Pepsikin jaksanut Lunan hepulikohtauksia ja on kyllä sitten ilmaissut Lunalle milloin se menee liian pitkälle.

Sisäsiisteysasia on hieman jo onneksi edennyt. Ei niinkään sen suhteen, että Luna osaisi paperille tehdä, mutta ulos on jo päästy tekemään muutaman suuret hädät. Ulkona olen pelkinnut Lunan herkuilla (ja siinä samalla on pitänyt sitten Pepsillekin herkkuja antaa) ja sisällä vain kehuilla jos menee paperille. Muuten en ole noteerannut jos on mennyt lattialle.

Keskiviikkona onnistuin ajoituksessa ja Luna teki jopa kahdet kakat ulos ja torstaina sama juttu. Olin jo onneni kukkuloilla, kunnes sisäsiisteyteen tuli stoppi . Tänään Luna sitten teki vasta seuraavan kerran kakat pihalle, kahteen otteeseen. Säännöllisempi elämä varmastikin edistäisi tuota sisäsiistiksi oppimista , mutta minkä sitä työvuoroilleen mahtaa. Pisuja neiti on lirautellut pihalle hieman ahkerammin, mutta niistä en niin ole pitänyt laskua, niitä kun tulee parin tunnin välein kuitenkin minne milloinkin .  Paperille osuu kakat paremmin, pisut ei juuri koskaan. Senkin olen huomannut, että kakat osuu paperille paremmin silloin kun olen kotosalla, kumma juttu .