Toinen nartuista menee Eijan ystävälle ja toisesta hän nyt vielä miettii että jättääkö sen itselleen. Ihan kamalat viikot siis edessä kun joutuu odottelemaan, mutta en halua Eijaa hoputtaa päätöksessään. Ymmärrän toki Eijan tilanteen ja että kovin olis houkuttelevaa nyt tämä narttu pitää itsellä. Ja muutenkin todennäköisempäähän lienee että pentu jää Eijalle sillä pianhan sellainen pieni suloinen pentu tekee itselleen tilaa vaikkei ihan varma vielä nyt oliskaan että jättääkö pennun itselleen. Ja kyllähän mua harmittaa tää tilanne ihan kamalasti vaikka onhan tässä vielä minunkin puoleltani pari pienen pientä muuttujaa. Haluan kuitenkin nähdä vielä pentueen isän ja pennut livenä nähdäkseni vähän luonnetta. Niin paljon toivoin että syntyy narttuja ja sitten että olis lupaavia väritykseltään. Ja niin tapahtui. Nimenomaan se narttu jonka olisinkin valinnut kuvien perusteella on nyt kyseessä. Mutta ei se auta kuin odottaa, muuttua viilipytyksi. Ei tämä odottelu ainakaan yli joulun mene kun sittenhän pennut on jo luovutusikäisiäkin :)

Jos pitää katseensa tulevaisuudessa niin ei kirpaise niin paljon, eiks niin?! Huomasin muuten tässä että tämä mun pennun etsintä saattaa venyä odotettua pidemmäksi. Tavoitteenahan oli että vuoden päästä mulla ois se pallero kainalossa. Oon katellut toki muitakin narttuja tuolla netissä, mutta osa mua mielyttävistä on juuri (vuonna 2014) tehnyt pennut niin ei varmaan heti ole uusia tulossa tai sitten suunnitelmat on muutenkin vasta vuoden päähän. Eräs kasvattaja suunnittelee narttunsa astutusta kesälle, mutta siitä sitten lisää lähempänä jos tässä käy mulle köpelösti :D Ei ole vielä urosvalinnastakaan tietoa niin hieman hankala sukutauluakaan kovin tarkkaan syynätä. Hmmm. Ja onhan mahdollista että jättäisin sitten Lunalta itselle pennun - epätodennäköistä mutta mahdollista :)

Meillä on pojat olleet ihan keväästä saakka kipeenä, nytkin on joku parin kuukauden flunssa meneillään. Pari viikkoa sitten L oli taas osastolla yön hengityksensä vuoksi. Ei yhtään kivaa ei kun sitä Ventolinea menee edelleen päivittäin. Kyllä nuo päiväkodissa päivät on mutta kyllähän hengenahdistus pientä ihmistä väsyttää niin kuin isompaakin. J:llä on mennyt hieman paremmin noiden sairasteluiden suhteen, mutta aika-ajoin on henkisesti vähän vaikeampaa. On päiviä kun on äitiä, isää ja veljeä kamala ikävä - vaikka veli on samassa päiväkodissa ihan seinän takana pienempien ryhmässä :) Kaippa tämä tästä kunhan päästään kevät puolelle ja taudeille alkaa olla vastustuskykyä. Sitten päiväkoti ja kaverit siellä on jo niin tuttuja että sinne on kiva mennä vaikka ihan juosten ;) Sitä päivää odotellessa :D

Tässä Luna kuukausi sitten:

 Ja tässä vertailuksi, iloksi ja naurun aiheeksi pari eilen otettua kuvaa karvattomasta Lunasta. Ihan viimeisimmät karvat on enää nyppimättä. Jospa Tamminäyttelyyn olis sitten komee turkki ;)

Tässä Lunalle urosta etsiessäni vilkuilin samalla kenneleiden narttuja sekä pentusuunnitelmia ja törmäsin minua miellyttävään yhdistelmään. No olihan se sit pakko laittaa tälle kasvattajalle viestiä vaikkei pentua nyt ihan heti välttämättä ollutkaan tarkoitus hommata. Tavoite oli että vuoden aikana kattelen eri mahdollisuuksia ja voin jonkun aikaa odottaakin jos on oikein ihana ja sopiva narttu. Vastaus tulikin kasvattajalta parin päivän kuluttua. Mielyttävän ja avoimen tuntuinen kasvattaja on. Hui kun mua jänskättää että mitä yhdistelmästä syntyy. Seuraavaksi aion sopia tapaaminen nartun näkemiseksi mieluiten ennen pentujen syntymää, haluanhan nähdä palan sitä luonnetta mitä narttu pentuihin periyttää. Niinkuin siskoni sanoi, tästä voi tulla kennelimme kantanarttu :)

Paljon muutakin on vielä edessä ennen kevättä. Joudun lukemaan ja tutkimaan aika laajalti shetlanninlammaskoirien historiaa, terveyttä, luonnetta, ulkonäköä jne. Suurin haaste on varmaan löytää Lunalle sopiva uros niin että yhdistelmän ominaisuudet täydentää toisiaan eikä tule ylilyöntejä. Ja se astutus... täytyis onnistua astutuksessakin. Pentujen hoitoa en niinkään pelkää kun yhden pentueen olen jo hoitanut luovutusikäiseksi. Niin, jollei jotain mene pieleen :/ Monta muuttujaa vielä on, mutta nyt lähti iso ratas käyntiin. Mitään elämäntyö kasvattajaa minusta ei tule, mutta tarkkaan harkittu pentue silloin tällöin voi olla piristävää :)

Se kennelnimi on kyllä yksi murheenkryyni. Suomea vai ei...?! Joku nokkela pitäis keksiä :)

Mut jo on Luna sievä kesähelteillä ja tukka pystyssä :D

Ainiin, vaavi on jo saanut nimensäkin. Joonatanhan siitä sitten loppujen lopuksi tuli . Pikkuherra oli minun suvulleni tavanomaiseen tapaan myöhässä eli lasketun ajan yli meni niin että ropisi. Joonatan on nyt aika tasan neljä kuukautta vanha. Kovasti jutellaan, hymyillään ja kikatellaan, käsien kordinaatio paranee kokoajan, mutta vielä(kään) ei käännytä. Jokainen toki ajallaan. Kestovaippoja ollaan käytetty lähes täyspäiväisesti, niinkuin uhkailinkin, ehkä kuukauden verran ja sitä ennen satunnaisesti. Itse olen pari vaippaa ommellut, mutta ompeleet meinaa PUL-kuorellisesta taskuvaipasta vuotaa. Tämä ongelma ilmeni siis eilen. Ja nyt harmittaa sitten vietävästi kun en tiiä missä vika. Tuo ompelukoneen neula lienee syytä tarkistaa kun en oo kiinnittäny siihen tähän saakka mitään huomiota . Mut nyt tämän ärsytyksen vuoksi päätin että vaipat saa jäädä hetkeksi ja pyöräytän poitsulle housut vaihteeks. Saa nähä kuinka kivuttomasti ne syntyy .

Vuosi sitten ostin/ostettiin Ernon kanssa omistusasunto Kajaanista, 65 neliöinen pienkerrostalokaksio saunalla ja pienellä omalla pihalla. Juuh, aika nopeaa toimintaa kun kuitenkin tavattiin vasta tammikuun 2010 alussa . Mutta mutta, olin hommaamassa asuntoa itelleni joka tapauksessa Kajaaniin muuttaessani kesäkuun alussa (kun ei Kajaanin Pietarilta vuokra-asuntoja minulle saakka riittänyt) ja jostain kumman syystä Erno sitten ehotti, että jos hän muuttaisi asuntoon myös ja laitettaisiin menot puoliksi. Vuosi on nyt sitten kulunut saman katon alla yhteistä kotia rempatessa. Lähes kaikki laitettiin uusiksi. Rakennettiin vaatehuone makuuhuoneen ja suuren eteisen rajalle, rempattiin keittiö, suurennettiin oviaukkoja ja tehtiin pientä pintaremonttia muissakin huoneissa. Ainoastaan kylppäri/saunaosasto on jäänyt koskemattomaksi. Sielläkin pitäis tehdä vielä jotain kunhan saataisiin muu remontti vihdoin päätökseen. Ainiin, rakennettiinhan me tuohon pihapläntille terassikin, mutta nurmikko taitaa jäädä laittamatta tämän vuoden puolella . Nyt olis tekemättä vielä hienosäätöä, eli jonkin verran maalaamista ym.

Vähän kiire meinaa tulla tuon remontin kanssa... nimittäin kun me ollaan oltu Ernon kanssa toosi nopeita, vauva on tulossa lokakuun alussa . Ja ihan suunniteltu raskaus vielä on vaikkei kauaa tarvinnut yrittääkään. Mutta mikäs siinä, kun kolahtaa niin kolahtaa <3. Vauvaa varten alkaa olla kaikki koottuna. Ainoastaan pinnasänky on hiomatta loppuun ja maalaamatta/lakkaamatta. Mutta ei sillä niin kiire kun pieni menee äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset kuukaudet. Meinattiin koitella kestovaippoja tän pikkusen kanssa. Tai no, mun ideahan se oli, mutta ei Ernolla ollu mitään sitä vastaan kun selitin että niin voidaan säästää mahdollisesti hieman rahnaa . Sitä kun on viimeaikoina vain kulunut. Ja saimpa siitä sitten uuden harrastuksenkin samalla kun ajattelin ite niitä vaippoja ommella . Katotaan nyt miten meidän kestoilun käy. Meinasin muuten koitella myös kantoliinailua ja hommasinkin jo ekan trikooliinan tuttavalta että pääsen harjottelemaan. Jotenkin tuntuu, että nää jutut ois helpompia jos ois joku tuttu joka ois kestovaippaillu ja kantoliinaillu ja vois antaa neuvoja. Tähän saakka oon saanu lähinnä outoja katseita ja naurun hörähdyksiä aikaan kun oon puhunu että jos niitä kestovaippoja kokeilisin. Empä taida olla kovin vakuuttava kestoilija .

Lunan kanssa ollaan jatkettu agilityharrastusta Kajaanissa RumaRakin kursseilla. Keväällä oltiin jo niin ahneita että käytiin treeneissä pari kertaa viikossa. Noh, siitä sen harrastuksen alamäki sitten alkoikin . Luna rupesi oireilemaan niin että jätti hyppäämättä esteen yli, saattoi mennä jopa riman ali. Ajattelin että nyt se on vaan keksiny jostain tuollasen idean, että helpommalla pääsee kun ei hyppää. Lunan lonkat kuvattiin (eläinlääkärin arvio A/A) ja polvet (0/0) tutkittiin varuiksi, mutta niissä ei näkynyt mitään selkeää oireita selittävää. No siinä vaiheessa sitten kun Luna eräiden harkkojen aluksi lähti, niinkuin normaalistikin, hyppäämään innoissaan estesarjan ja kolmannen hypyn jälkeen teki totaalikieltäytymisen tajusin että nyt ei ihan oikeasti ole kaikki ok. Ei muu auttanut kuin soittaa eläinfysioterapeutille ja pyytää käymään. Lunalta löytyi lihasjumeja selästä ja takaa. Ja pian saatiin lonkkatuloksetkin kennelliitosta, tulos oli B/C, mutta epäillään nyt ettei noin nuorella, pienellä ja kevytrakenteisella koiralla nuo lonkat voi aiheuttaa näitä oireita ainakaan yksinään. Muutamaan kertaan käytiin fysioterapeutilla treenaamassa ja hieronnassa. Sitten tuli heinäkuun lopulla agilityn möllikisat vastaan, jotka muuten meni tosi hienosti . Komannen ja viimeisen kerran kun radalle mentiin Lunan hypyissä huomasi jo himmailemista (vaikka oma sarja voitettiinkin). Ja niin siinä kävikin, että kun käytiin parin päivän päästä fysioterapeutilla niin Luna oli taas ihan jumissa. Ollaan nyt sitten harjoiteltu kotona takajalkojen lihas ja tasapainotreeniä kuukauden päivät ja käydään fysioterapeutilla viikon tai kahden päästä tarkistamassa tilanne. Jos jumit ei oo kadonnu tai ainakaan helpottanu, neidille täytyy varata aika ortopedille . Katotaan nyt mitä fysioterapeutti sanoo tuomioksi.

Pepsi on voinut ihan hyvin.. tai no se on se oma itsensä mikä on aina ollutkin. Nukkuu ja öllöttää, nauttii ja herkuttelee . Ei me sitten niihin näyttelyihin lähettykään Pepsin kanssa kun ei nuo sen korvat ruvennu taittumaan millään. Lunankin kanssa ne näyttelyt on jääny jotenkin ihan kokonaan kun on ollu vaan vauva mielessä ja kaikki ilmottautumiset on menny ohi. Nyt on Lunalla karvanlähtö alullaan niin jos sinne tamminäyttelyyn sitten ilmoittautus ja kattois mitä tuomarit tästä aikuisesta rinsessasta tykkää.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä on tapahtunut. Nyt vaan ollaan ja odotellaan masu ylväästi napa pitkällä .

Ihanaa, mä ajattelin jo että nyt ei Lunalle enää voi napsahtaa erinomaista, mutta niin se vaan tyttö yllätti. Lunan sarjassa oli 15 narttua, joista ehkä 8-10 sai erinomaisen. Niiden joukosta Luna nousi vielä neljännelle sijalle . Isojen tyttöjen kehässä (rotunsa paras narttu) Luna ei sitten enää sijoittunut. Nyt emäntä on kyllä niiiiiin ylpeä pikkuisestaan ettei uskoiskaan. Tämä oli mahtava lopetus tälle kesälle, Lunan karva nimittäin on siinä vaiheessa irtoamassa ettei neitiä kannata vähään aikaan ilmoittaakaan näyttelyihin. Katsotaan sitten talvella uudelleen.

Ja muuten, Pepsin valeraskaus tuntuisi olevan jo ohi. Parisen päivää se vain kesti. Hyvä niin .

Oli kuumaakin kuumempi ja tukalampi ilma. Emäntäkin hikoili häkin vieressä koko sen tunnin ajan kun kentän laidalla odoteltiin. Lunalla ei ihan keskittyminen riittänyt, sen verran kuuma oli. Mutta erittäin hyvän neiti nappasi arvostelukseen .

Näyttelyn jälkeen käytiin sitten asuntomessuilla, mutta eihän siellä niiden talojen kiertämiseen pystynyt keskittymään kun oli Lunalla niin tukavat oltavat. Olisinko kahden talon läpi kahlannut. Päätin sitten että nyt kyllä annan Lunan mennä uimaan vaikka kuinka menisi turkki pilalle, mutta eihän se hienohelma mihinkään uimaan suostunut. Onneksi oli paluumatkalla ilmastointi niin päästiin kaikki palautumaan rankasta päivästä.

Torstaina alkaa Pepsillä agilityn alkeet. Käytiin viime viikolla yhteistyötestissä ja se menikin sitten tosi hyvin. Vaikka en kyllä uskonutkaan että meillä olis mitään ongelmia muutenkaan kunhan mulla olis herkkuja taskussa . Testissä oli tällä kertaa vain viisi koirakkoa ja niin kaikki pääsi mukaan kurssille. Alkukesästä kun käytiin Lunan kanssa samaisessa testissä hakijoita oli vajaa 20 . Tosin silloinkin lähes kaikki pääsi mukaan. Ohjaajia on edelleen kaksi vaikka koirien määrä laski kolmannekseen .

Agilityesteitäkin ajattelin ruveta väsäämään. Ihan jotain yksinkertaisimpia joissa ei voi koira itseään satuttaa, eli näin alkuun pari hyppyestettä ja pujottelun. Pitäis vaan lähteä vierailemaan jossain puljussa josta sais lankkua ja rimaa ostettua.

Oiiii, nyt se tapahtu. Luna sai näyttelyarvosteluksi eilen Tampereella shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä  ERI:n eli erinomaisen . Pohjavilla on tosiaan irti jo puol senttiä eikä neitiä viitsi liiemmin harjailla. Saa nähdä millon alkaa jo niin reilusti karvanlähtö näkymään että nauravat meidät kehästä pois .

Myös Pepsi on aloittanut näyttelyharrastuksensa. Käytiin tänään eka kertaa näyttelyharkoissa ja ihan kivasti meni. Välillä neiti iski persusta tantereeseen, mutta loppua kohden meni jo paremmin . Näyttelykävelykin sujuu kun neiti on sen verran laiskaa sorttia ettei viitsi laukka-askeleita ottaa, vaan sipsuttaa sievästi. Tamminäyttelyyn olis kiva molemmat tytöt ilmoittaa, mutta hirmu vaikea on vielä tietää neitien karvatilannetta puolen vuoden päästä .